keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kurakelit ovat taas täällä



Syksy se vaan saapuu. Ei auta mikään. Lehdet putoilevat puista ja lämpötilat laskevat. Öisin ja aikaisin aamulla on jo varsin kylmää. Paksummat vaatteet on jo kaivettu esiin vaatekaappien syövereistä. Unohtamatta myöskään sadevaatteita. Niinpä. Syksyllä tunnetusti sataa reilusti vettä ja kura lentää. Kumisaappaat ovat korvaamattomat jalkineet, kun kunnolla satelee ja muutenkin märässä maastossa kulkiessa. Lapset saa melko mukavasti vaatteilla suojattua, tosin pyykkivuori kasvaa kasvamistaan, kun kuraisia vaatteita ei aina ehdi pesemään samassa tahdissa, kun niitä kertyy.

Koiran kanssa on myös omat haasteensa. Vaikka karvat eivät ole kovin pitkät, niin ne silti keräävät varsin tehokkaasti kuraa ja likaa, kun koiraa ulkoilutetaan. Mikäli hieman innostuu juoksemaan, niin on äkkiä Ristolla mahanalus aivan kurassa. Onneksi peseminen onnistuu helposti, kun eteisestä pääsee suoraan pesuhuoneeseen. Tosin toisinaan, vaikka tassut pesaisee ja kuivaa, niin tassujen jälkiä ilmestyy kuitenkin sinne tänne. Parhaiten olen saanut hiekat ja kurat siivottua lattialiinalla, joten niitä kannattaa varata runsaasti. Toki karvaa myös irtoaa, kun turkki vaihtuu paksumpaan. Moni on hehkuttanut staattista moppia, mutta meillä ollaan pärjätty aivan mainiosti tavallisen imurin avulla. Huonekalujen putsaamiseen toimii perinteinen nukkarulla. Meillä koira tuntuu nauttivan toisinaan itsensä peilaamisesta ja myöskin ikkunasta ulos katsellessa on kuono pakko laittaa lasiin kiinni. Kuonon jäljet voi pyyhkäistä kostealla rätillä, mutta mikäli kotoa löytyy, niin mikrokuituliina soveltuu lasipintojen ja peilien pyyhkimiseen parhaiten.


En ole vielä päättänyt, että hankinko koiralle varsinasta haalaria. Tokihan se kurakeleillä helpottaisi, kun ei tarvitse aina pestä koko koiraa. Kenties Rukka Protect haalari tai sitten Hurtta Torrent sadetakki saattaisi olla sopiva helpotus syksyn kurakeleihin. Toisaalta uroskoiralla mahanalus kuitenkin jäisi paljaaksi. Tassukarvojen ja mahanaluskarvojen trimmaaminen auttoi kuitenkin hieman. Lähtee rapa helpommin pesemällä eikä ihokaan käsi jatkuvasti kosteasta karvapeitteestä. Joka tapauksessa, ainakin toistaiseksi ollaan pärjätty ilmankin, mutta tokihan haalarista olisi hyötyä. Nähtäväksi jää, että tuleeko sellainen hankittua. Toivottavasti lumi ja pakkaset tulisivat pian, jotta loppuisi nämä kurakelit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti